Viileä syystuuli puhaltaa niskaani. Työnnän tavarakärryä jännittyneenä, mutta myös innoissani. Tänään alkaa ensimmäinen kouluvuoteni. Tänään minut lajitellaan tupaan. *Toivottavasti pääsen Korpinkynteen.. Tai Puuskupuhiin! Luihuiset ja Rohkelikot ovat ennemminkin renehteliöitä* ajattelen. Menen asemalaitureiden 9 ja 10 väliin. Tuijotan tolppaa. Äitini, siskoni sekä isäpuoleni ovat takanani.
"Uskallatko yksin?", äitini, Lisa, kysyy hiljaa. Pudistan ihan pienesti päätäni. Äitini ottaa kädestäni ja kärrystäno kiinni. Kuulen kun hän kuiskaa: "Än, yy, tee nyt!". Juoksemme kohti tolppaa, ja kuulen Abin ja Lilyn askeleet takanamme. Suljen silmäni juuri kun sukellamme sisään. Avaan silmäni hieman täristen. Katson hämmästyneenä ympärilleni.. *Vau.. niin.. kaunista* hämmästyn. Niin paljon ihmisiä. Vanhempia vilkuttamassa lapsilleen, lapset halaamassa perheenjäseniään. Paljon tohinaa joka puolella. Vilkaisen äitiini. Lisa katsoo minua kannustavasti. Puristan kärryä. Junan pilli soi, ja kaikuu lähtösillalla. Nielaisen. Sitten henkäisen ja suoristaudun. Katson määrätietoisesti eteenpäin ja valmistaudun junan kyytiin astumiseen.Huomaan valkeatukkaisen pojan. Tämän ilme ei näytä millekkään. Hän vain astelee junaan varman näköisenä. Halaan äitiäni ja lähden kävelemään ovea kohti.
"Nähdään, äiti", sanon taakseni. Astun junaan tavaroineni. Junan käytävillä on paljon nauravia, puhuvia ja kiireisiä oppilaita. Otan esimerkkiä muista ja etsin vaunuosastoa. Huomaan tyhjän ja kiirehdin sinne. Laitan tavarani paikoilleen ja hengähdän.
"No Zita? Minkäköhänlainen kouluvuosi tästä tulee?", kysyn kissaltani ja silitän sitä. Katson ikkunasta, ja äitini vilkuttaa minulle. Lily vilkuttaa hitaasti, ja näyttää kateelliselta. Ab oikeastaan vain katsoo tänne päin ja laittaa kätensä Lisan hartioille. Heilautan kättäni. Junan pilli viheltää nyt uudestaan ja juna alkaa puuskuttaa eteenpäin. Puristan kädet reisieni päällä tiukkaan nyrkkiin.
• • •
"Herkkuja matkalle! Suklaasammakoita! Makurakeita!", kuulen kärrynoidan äänen. Avaan osaston oven.
"Saisinko suklaasammakoita", kysyn hiljaa ja nopeasti. Saan ne käteeni ja kiitän. Kärrynoidan mentyä, olen juuri sulkemassa oven, kun siihen juoksee tyttö.
"Onko vapaata? Pääsenkö istumaan tänne?", tyttö kysyy. Avaan oven.
"Mmm.. Voit sinä kai tulla", mumisen. Olisin halunnut matkata yksin, mutta olkoon.
"Olen Linda. Oli pakko kysyä, kun tämä oli ensimmäinen osasto jossa oli tilaa", Linda selittää. Nyökkäilen harvaan. Zita käpertyy syliini nukkumaan, ja silittelen sitä hitaasti.
"Sinulla on ihana kissa. Minulla on tunturipöllö, tälläinen. Se on Tochi". Hymyilen.
"Se on söpö", saan sanotuksi. En halua pahoittaa tytön mieltä. Hän näyttää ikäiseltäni. Hänen vaalea, suora tukkansa ulottuu olkapäille. Käperryn nurkkaan, ja hetken päästä nukahdan.
"Evelyn Davies!", Lajitteluhattu huudahtaa. "Luihuinen!". Kauhistun. Luihuiset paukuttavat pöytäänsä riemuissaan. Sitten he ja Rohkelikot muuttuvat oudoiksi.. pimeiksi hirviöiksi.
Avaan silmäni. Olen ihan hikinen. Istun junassa. Linda katsoo minua huolestuneena.
"Oletko kunnossa? Näit varmaan painajaista", hän sanoo. Nyökkään. Zita puskee minua lohduttavasti.
"Olemme pian perillä. Täytyy pukea kaavut ylle", Linda huomauttaa. Ehkä hän ei olekaan ensimmäisellä luokalla.
"Ömh.. Minkä ikäinen olet?", saan kysytyksi. Haukottelen ja saan kylmiä väreitä. Alan kaivaa kaapuani esiin.
"Toisella luokalla, ja Korpinkynnessä", hän vastaa ja vetää kaavun ylleen. Linda suoristelee ryppyjä puvustaan.
"Ai.. Minä olen vasta ensimmäisellä", huokaisen. Pyyhin suklaa jälkiä sormistani paperiin. Sitten selvitän kaavun suoraksi ja vedän sen päälleni. *Kyllä se sujuu. Mitään, mitä unessa tapahtui, ei voi tapahtua oikeasti*, ajattelen. Yritän rauhoittua, mutta se vaatii paljon.
"Onnea matkaan!", Linda sanoo kun pilli viheltää saapumisen merkiksi. "Seuraa Hagridia, hän on iso mies". Nyökkään. Kaikki ohjeistus onkin tarpeen. Astun ulos osastosta ottaen laukkuni. Monet oppilaat ovat käytävällä, ja siksi siellä on ahdasta. Ovet avautuvat ja yhden ulkona on pitkä partainen, suuri kokoinen mies.
"Ekaluokkalaiset tänne! Tänne näin!", hän huutelee. Alan astella kohti uloskäyntiä.
• • •
Astun juhlasaliin. *Vau...*, ajattelen taas.
Kun lajittelu alkaa, laitan sormet ristiin.
"Sophia Loren! Rohkelikko!".
"Evelyn Davies!", tulee vuoroni. Tärisen, mutta pakotan sen loppumaan. Istun penkille ja hattu alkaa tuumailla.
"Hmm.. Olet hieman yksinäinen.. Mutta tulevaisuutesi.. Voi olla mitä vain..", se mumisee. "Korpinkynsi!"
Korpinkynnen pöytä riemuitsee uutta oppilasta. Kävelen hihkuen heidän luokseen ja otan paikan.
*Pääsin Korpinkynteen!", ajattelen juhlan mielisenä.
//En tiiä miten laittaa, mutta mietin että ekasta tarinasta vois saada bonus 5 kaljuunaa.
//Tässä kesti kauan